Tuhat ja yksi asiaa!

Moikka!

Varautukaa hieman sekavaan päivitykseen, josta löytyy vähän kaikkea maan ja taivaan välistä.  Kuvat ovat ajalta, jolloin meillä oli vielä turkki. Tai siis ainakin Doriksella oli.

Viime viikonloppuna sai rakkaan rakkini näyttelyturkki lähteä. Pitkä turkki oli kivan näköinen, mutta epäkäytännöllinen meidän lenkki- ja treeniolosuhteet huomioonottaeen. Sitä, kuinka tämä extempore turkinpoistotempaus näyttelysuunnitelmiin vaikuttaa, kevät- ja kesänäyttelyt joudutaan taas käymään vääränlaisella turkilla, eli näyttelypuuhia ajatellen oli kyllä tosi huono juttu.

Syksyksi tuo ehtii toivottavasti vähän kasvaa, jos ei nyt enää uudestaan lyhennetä. Ja jos se musta riippuu, niin ei. Mätsärikalenteria katsellaan, ja muutamat näyttelytkin on suunnitteilla. Nämä on kuitenkin näitä samoja, joita lupailen jokaisessa postauksessa. Metsässä käytiin eilen Siljan ja Huiman kanssa riekkumassa.

Lumikylvyssä..

Treenit sujuvat normaalisti. Välillä hyvin, toisinaan huonosti. Epiksiin lähdetään kun sopivat tulevat vastaan, mutta kyllä mua vähän hermostuttaa. Liikkeiden opettelussa on varmasti ollut pientä virhettä, johtuen mun omasta kokemattomuudestani. Väitän kuitenkin, ettei tuolta ALO-luokasta löydy mitään sellaista, mitä en osaisi yksinäni treenata, mutta silti. Ehkä tämä "treenataan pitkään ja hartaasti" on ihan mun oma tekosyy olla menemättä...

Kevät tulee kohisten, lumet sulavat ja aurinko paistaa. I-HA-NAA! Mätsäreitä ja näyttelyitä on enemmän, ulos lähteminen on helpompaa, ja niin edelleen. Mulla on nyt niin hurja kevätfiilis, että voisin jatkaa tuota listaa loputtomiin. Taidan silti lähteä lenkille D:n kanssa. Ensi kertaan!

Motivoitumista

Moikka!

Pitkästä aikaa ollaan kumpikin saatu taas siitä treenaamisesta kiinni. Jaksan lenkillekin lähtiessä vetäistä sen treenitaskun mukaan ja tehdä matkan varrella temponmuutos- ja kontaktiharjoituksia. Ja vihdoinkin alkaa ehkä tulostakin syntyä. Hyvänä päivänä voin sanoa että selvittäisiin hyväksytysti siitä RT:n ALO-luokasta. Mutta juttu onkin siinä, että suorittaminen ei ole vielä niin varmaa, että uskaltaisin luvata että huonompanakin päivänä suoriuduttaisiin edes kelvollisesti.

Olen nyt kuitenkin ottanut härkää sarvista, ja päivitellyt tuota tapahtumakalenteria. Ja huomaattekos, siellä onkin myös Rally-tokon epiksiä. Kääk. Tuohan nyt tosin on ihan alustava ja suurin osa "no mahdollisesti ehkä"- tyyppisiä suunnitelmia. Mutta ainakin on jotakin mitä kohti pyrkiä. Tänä viikonloppuna ollaan Siljan ja Huiman kanssa menossa todennäköisesti eräälle kalliolle kuvaamaan koiria. Mutta sitä odotellessa saatte tyytyä tämänpäiväisiin, laadultaan hiukan epämääräisiin nojatuoliposeerausyrityksiin.

Tämä oli nyt tämmöinen pikapäivitys, mutta saa kelvata.

Talviarkea ja hermoilua!

Moikkis!

Tänään ajattelin kertoa teille vähän meidän kuulumisia,  kera tämänpäiväisten lumikuvien. Ollaan treenailtu rally-tokoa, perustottista, lenkkeilty ja leikitty lumipalloilla. Sitä en tiedä, ovatko lumileikit sittenkään niin kovin hyvä idea, koska väsäsin tuossa vähän aikaa sitten lumilyhdyn, ja Doris oli ulkona ollessaan käynyt nappailemassa sieltä palloja, ja koko hökötys sortui.

Meille kuuluu siis kaikinpuolin hyvää, ja ihan tavallista, ja otsikon mukaisesti hieman myös hermoilua. Turun KV-näyttelyn numerot tulivat, ensin ollaan JH-ssa ja sitten vielä rotukehässä, saa nähdä kuinka neiti jaksaa koko päivän. Sitä en osaa sanoa, miksi hermoilen kyseistä tapahtumaa, sillä näyttelyitä on kuitenkin kausi täynnä, jos Turussa menee huonosti, niin vielä on monta tilaisuutta paikkailla.

Kuvat ovat muuten huonontuneet jälleen selvästi laadultaan bloggeriin lataamisen myötä. Treenailuissa ollaan käytetty apuna joululahjaksi saatua naksutinta. Doris hoksasi yllättävänkin helposti että naksahdus tarkoittaa kehua, että nyt hän teki jotain oikein. Pakko sanoa, että on kyllä hurjan kätevä varsinkin "kaukokäskyjä" tehdessä. Nimittäin kun komennat koiran kymmenen metrin päästä maahan, niin yritä siinä sitten oikealla hetkellä palkata namilla...

Lumi on tuon turjakkeen mielestä hurjan hauskaa, varsinkin silloin kun se lentää. Myös herkkujen ja lelujen lumeen piilottaminen olisi varsin mieluisaa tekemistä, jos typerä Ansku ei aina tulisi väliin sotkemaan ja kaivamaan aarteita esiin. Ei kuulemma saa jemmailla kaikkea mahdollista ympäri tonttia, joka on ihan tylsää.  Aamutkin ovat valostuneet talven tulon myötä, ja näin ollen jaksan useammin lähteä ennen kouluakin kunnolliselle lenkille pallonheittelyn sijasta.

Tykkäävätkö teidän koiranne lumileikeistä? Entäpä onko joku tulossa Turkuun ensi viikonloppuna?

Hengissä ollaan ja niin hieno haukku!

*Varoitus! Tämä postaus sisältää PALJON koiran mahtavuuden hehkuttamista! *

 Moikka!

Eli anteeksi etten ole jaksanut tänne mitään meidän kuulumisia kirjoitella. Arki menee tuttuun tapaan, käydään lenkeillä, treenaillaan aktiivisesti sitä sun tätä ja yritetään joskus ei koskaan päästä johonkin ohjattuihin pyörähtämään. Yhdet mätsäritkin tuossa käytiin aika huonolla menestyksellä, kun rakas koiraseni kakkasi kesken kehän.

Nyt on yhdet mätsärit ja messarin Junior Handler haaveissa, mutta katsotaan nyt. Doris on aivan yhtä ihana kuin aina ennenkin ja yrittää hirveästi joka kerta kun tehdään jotain. Rally-tokojuttuja ollaan tehty säännöllisen epäsäännöllisesti, ja namien kanssa aletaan ALO-luokan jutut hanskata. Nyt pitäisi sitten vain aloittaa se namittamisen lopettaminen...

Näyttelypuolen jutut on Doriksen mielestä ihan helppoja, eihän niitä treenaillessa tarvii kun vaan seisoskella nätisti ja juoksennella ympyrää. Tuo koira esiintyy vaan niin hyvin luonnostaan, että ei mitään rajaa!

Viime päivien reenailusta on jäänyt varsinkin hyvä fiilis. Doris vaan aina jaksaa yllättää fiksuudellaan, oppivaisuudellaan ja ihanuudellaan. Doeis tekee kaiken sillä nimenomaisella kultaisella sydämellä.

Pistä kamera pois ja heitä se pallo! T. Doris

Syyskuvia!

Moikka!

Tämän blogin ihka-ensimmäinen postaus! Jännää! Mutta siiis, minä olen Ansku, 12-vuotias koiratyttö. Ja tämä blogi kertoo minun, ja koirani, mustan 2015 syntyneen barbetnarttu Doriksen elämästä, ja treenailuista. Mutta lisätietoa on sivuilla, jotka löytyvät tuosta bannerin alta.

Tänään käytiin siis Siljan ja Huiman kanssa sänkkärilenkillä. Kierrettiin aika lyhyt, ehkä neljän kilometrin lenkki. Treenailin myös aamusta vähän rally-tokojuttuja Doriksen kanssa, ja neiti käyttäytyi ihan superhienosti. Lenkiltä tuli joka tapauksessa räpsittyä vähän (n.55...) kuvia. Tässä on muutamia minun mielestäni onnistuneimpia: