Tänään kerron pikaisesti ikivanhoja näyttelykuulumisia kera ihan itse räpsimieni sänkipeltokuvien. Siinä mielessä otsikko hämää, etteivät ne tuloksetkaan nyt mitenkään kovin huonoja olleet, mutta eivätpä kyllä hyviäkään. Oltiin siis 7.10 spanielliiton erikoisnäyttelyssä Hyvinkäällä, missä oltiin ilmoittauduttu Doriksen oman rotukehän lisäksi Junior Handleriin.
Päivä alkoi siispä näyttelypaikalle reissaamisella, ajomatkaa meiltä kertyi onneksi vain reilu tunti. Halliin päästessämmä olin positiivisesti yllättynyt koirani käytöksestä. Se ei kiskonut juurikaan, toimi pyynnöistä ja vaikutti rennolta. Tämä oli ihan hyvä lähtökohta päivälle.
Ensimmäisenä oli siis barbetien rotuarvostelu, jonka tuomarin nimi oli muistaakseni Astrid Staaijer. Hän oli tuomarina tosi perusteellinen, ja seisotti koiria kehässä pitkään. Muiden kehiä katsellessani pähkäilin, kuinka Doris ikinä selviytyisi niin pitkästä seisomisesta kehässä.
Arvostelussa mainittiin muistaakseni ahtaista takaliikkeistä ja huonosta ylälinjasta liikkeessä. En muista tarkkaan mitä arvostelussa sanottiin, enkä muista minne ihmeeseen sen laitoin (heh), mutta joka tapauksessa EH:n se sai.
Junior Handler alkoi pitkän odottelun jälkeen, ja kehässä päätin, ettei väsyneeltä koiralta ollut mitään järkeä lähteä vaatimaan täydellistä suoritusta. En halunnut korjata pikkuasioita, parasta oli heiluva häntä. Jos haluaisi noissa kehissä pärjätä, täytyisi koiran olla enemmän harrastusväline kuin minulle. Mä periaatteessa voisin korjata koiran jalkoja ja päätä ja turkkia ja mitä liekään, mutta ei kiitos.
En tuomitse, varmasti monelle mukava ja tärkeä harrastus, mutta meikäläinen totesi tuon kehän jälkeen että "thanks but no thanks, eiköhän meidän viralliset junnukehät ole taputeltu"... Doris oli kehässä rennosti ja positiivisesti, ja ennenkaikkea halusi tehdä mun kanssa. Enempää ei voi vaatia. Niin joo, junnuhändlerissä oltiin neljänsiä neljästä.
Huippuhyviä tuloksia ei tällä kertaa saatu, mutta eipä niitä lähdetty hakemaankaan. Sen sijaan meillä oli huippuhauskaa!
