Suunnitelmia ja mätsärikausi korkattu!

Moikka!

Nyt on taas "hieman" jäänyt tämän päivittely, nyt täytyy taas aktivisoitua. Eli siis ulkokausi korkattiin mätsäreiden osalta jo 29.4., eli aika tarkkaan kuukausi sitten. Hupsista! Elikkä siis, tavan mukaan oltiin ilmoittauduttu Junior Handleriin ja isoihin aikuisiin. Kuvat ovat tältä kerralta, ja (c) Silja.

Ensin oli JH-kehä, josta anteeksi nyt vain, mutta tosi harvalla oli mitään hajua koiran esittämisestä. Mätsäreiden tarkoitus on tietysti harjoitella, itsellänikin oli vielä vuosi-pari sitten sormi niin pahasti suussa näyttelyasioissa, että oksat pois.

Tämä kehä meni ihan hyvin, mutta Doris vaatii aika paljon tilaa ja vauhtia, jotta liike tulee esiin, ja me sitten köpsöteltiin suurin osa ajasta mopsin tai muiden pikkukoirien perässä. Ennen kuin laitan kaikki meidän kahden huonot jutut muiden piikkiin, kerron, että oltiin siis JH:ssa neljänsiä. Voi olla tyytyväinen.

Ja hei, ei oo meidän näyttelyremmi, äiti kävi hakemassa meille uuden n.5min ennen kehän oletettua alkua, kun tajuttiin että oma jäi kotiin. Ja olipa sitten ostanut pitkän nahkaremmin ja aivan liian paksun ketjun...:D

Näin mä annan tuomarin kurkkia suuhun. Sen jälkeen saa aina namin. t.Doris

Aikuisten kehässä tuuri jatkui, ja päädyttiin meidän näyttelykouluttajan pariksi. Sieltä napsahti siispä auttamatta sininen nauha, mutta täytyy sanoa, että sekä alku- että jatkokehät olivat ehkä parhaat isoissa aikuisissa tehdyt. Koiralla oli nimittäin vielä keskittyminen tallessa, jes!

Näistä mätsäreistä jäi siispä tosi hyvä fiilis. Pari päivää sitten ilmoitin rakkimuksen meidän ekoihin rallyepiksiin namiluokkaan. Kisat ovat siis 1.7. Ja ei, en väitä etteikö koirani osaisi seurata, istua ja mennä maahan, jotka ovat oikeastaan ainoat ALOssa vaadittavat jutut, mutta ohjaaja ei ole ihan varma että osaako itse.

Nyt ollaan käyty useinkin uittamassa Siljan kanssa koiria, ja se on ihan tuon vesikoiran lempijuttu. Sillä on niin suloinen, päättäväinen ilme kun se puksuttaa vedessä hakemaan keppiä, että täytyypä ottaa kamera mukaan. Nyt voisin kuitenkin jatkaa kesän tapahtumakalenterin suunnittelua, nähdään taas pian! :)

Mä oon hieno, voitin Junior Handlerista tämmöisen ruusukkeen ja kasan kaikkia esinepalkintoja! t.Doris

 Mitenkäs teidän kevät on mennyt?

Hieno, hienompi, Doris

Moikka!

Tänään oltiin mätsärissä Siljan ja Huiman kanssa. Kello soi 8.30. Keräsin mukaan itseni, koirani, ja edellisenä iltana valmiiksi pakatut tavarat. Näyttelypaikalle saavuttiin kymmenen aikoihin ja käytiin ilmoittautumassa. Kun sain numerot käteeni, totesin että voi ei. Nimittäin ilmoittauduttiin sekä junior handleriin, että isojen aikuisten kehään, ja numeroistani totesin, että joutuisin lähestulkoon repeämään kahtia kahden kehän väliin, jos en tekisi jotakin.

Odoteltiin siinä noin tunnin verran kehien alkua, ja jossain välissä kävin sopimassa järjestäjien kanssa, että menisin ensin Doriksen kanssa JH-kehään, ja meidät arvosteltaisiin aikuisissa vasta myöhemmin. Junior Handlerissa oli vain kolme osallistujaa, minä ja Doris, Silja ja Huima, sekä yksi tyttö tosi nuoren oloisen koiran kanssa. Kehässä Doris toimi tosi hyvin esittäjän mokailuista huolimatta, ja tämä oikeutti koko kehän voittoon!

Juoksin sitten pää kolmantena jalkana aikuisten kehälle, jossa olisimme menossa seuraavaan väliin. Doris oli ehtinyt jo väsähtää, joten aikuisten kehä ei sujunut enää yhtä hyvin, vaan saatiin sininen nauha. Odotettiin pariarvostelut loppuun, ja päästiin sinisten loppukehään. Tähän mennessä doris oli jo väsähtänyt totaalisesti ja menettänyt kaiken keskittymiskykynsä, joten sijoitusta ei tästä kehästä saatu. Doris toimi kuitenkin olosuhteisiin nähden hienosti.

Erityisplussaa täytyy kyllä tuolle koiralle antaa käytöksestä, jos ei oteta huomioon sisääntuloamme, joka oli kaikkea muuta kuin tyylikäs. Ensimmäisen minuutin ajan Doris kiskoi ja kohelsi joka suuntaan, mutta kun päästiin asettumaan ilmoittautumisen jälkeen kehän laidalle, neiti oli ihan kotonaan. Mä muistan vieläkin miten meidän ekoissa mätsäreissä vajaa vuosi sitten ihailin niitä koiria jotka pystyivät makoilemaan hälinässä rapsuteltavina, mutta nyt Doriskin köllöttelee kyljellään kerjäämässä rapsutuksia. Eli ehkä jotakin kehitystä on tapahtunut.

Nyt sitten vain odotellaan malttamattomina tulevan virallisen näyttelykauden alkua, jonka varalle mulla on suuria suunnitelmia.