Tuhat ja yksi asiaa!

Moikka!

Varautukaa hieman sekavaan päivitykseen, josta löytyy vähän kaikkea maan ja taivaan välistä.  Kuvat ovat ajalta, jolloin meillä oli vielä turkki. Tai siis ainakin Doriksella oli.

Viime viikonloppuna sai rakkaan rakkini näyttelyturkki lähteä. Pitkä turkki oli kivan näköinen, mutta epäkäytännöllinen meidän lenkki- ja treeniolosuhteet huomioonottaeen. Sitä, kuinka tämä extempore turkinpoistotempaus näyttelysuunnitelmiin vaikuttaa, kevät- ja kesänäyttelyt joudutaan taas käymään vääränlaisella turkilla, eli näyttelypuuhia ajatellen oli kyllä tosi huono juttu.

Syksyksi tuo ehtii toivottavasti vähän kasvaa, jos ei nyt enää uudestaan lyhennetä. Ja jos se musta riippuu, niin ei. Mätsärikalenteria katsellaan, ja muutamat näyttelytkin on suunnitteilla. Nämä on kuitenkin näitä samoja, joita lupailen jokaisessa postauksessa. Metsässä käytiin eilen Siljan ja Huiman kanssa riekkumassa.

Lumikylvyssä..

Treenit sujuvat normaalisti. Välillä hyvin, toisinaan huonosti. Epiksiin lähdetään kun sopivat tulevat vastaan, mutta kyllä mua vähän hermostuttaa. Liikkeiden opettelussa on varmasti ollut pientä virhettä, johtuen mun omasta kokemattomuudestani. Väitän kuitenkin, ettei tuolta ALO-luokasta löydy mitään sellaista, mitä en osaisi yksinäni treenata, mutta silti. Ehkä tämä "treenataan pitkään ja hartaasti" on ihan mun oma tekosyy olla menemättä...

Kevät tulee kohisten, lumet sulavat ja aurinko paistaa. I-HA-NAA! Mätsäreitä ja näyttelyitä on enemmän, ulos lähteminen on helpompaa, ja niin edelleen. Mulla on nyt niin hurja kevätfiilis, että voisin jatkaa tuota listaa loputtomiin. Taidan silti lähteä lenkille D:n kanssa. Ensi kertaan!

Turku KV!

Moiks!

Eli viime viikonloppuna käytiin pyörimässä Turun messukeskuksessa. Näyttelyissä on aina se oma tunnelmansa, siihen humuun vaan jotenkin hukkuu. Sunnuntai-aamuna pakattiin kamat ja koira autoon, ja napattiin Silja kyytiin. Turkuun saavuttuamme itseäni jännitti aivan tajuttomasti. Ensin mentiin Junior Hanlerin SM-osakilpailukehään, joka sitten meni ihan kohtalaisesti. Ei mitenkään timanttisesti, mutta ei se vuosisadan katastrofikaan ollut.

Pakko myöntää että harvoin sitä on huonommin menneen kehän jälkeen ollut noin helpottunut. Helpottuneisuus johtui kahdesta syystä. A) Jännitin mahdollista jatkoon päässeiden koiranvaihtoa, sillä Doris ei koskaan ole ollut kenenkään muun esitettävänä, ja B) Jos oltaisiin menty jatkoon, ei oltaisiin millään ehditty rotukehään. Ja nyt mennäänkin siihen.

Doriksen veli ja kasvattaja junnunarttunsa kanssa olivat myös paikan päällä. Kaikki viisi? koiraa olivat eri ryhmissä, ja näin ollen D oli ainoa NUO-luokan narttu. Laatuarvostelutulos oli tällä kertaa EH, joka on oikeastaan aika hyvä. Tämän kehän ajattelin menneen HUONOSTI, mutta videolta katsottuna kai ihan kohtalaisesti se sitten menikin. Tosin nyt kuvista huomasin että katkaisen koiran linjan seisottamalla sen liian "korkealla", tai en mä osaa selittää...

Tässä muutama kuva, jotka ovat kaikki (c) Silja. :)

Olitteko te Turussa omien koirienne kanssa? Miten meni?

Talviarkea ja hermoilua!

Moikkis!

Tänään ajattelin kertoa teille vähän meidän kuulumisia,  kera tämänpäiväisten lumikuvien. Ollaan treenailtu rally-tokoa, perustottista, lenkkeilty ja leikitty lumipalloilla. Sitä en tiedä, ovatko lumileikit sittenkään niin kovin hyvä idea, koska väsäsin tuossa vähän aikaa sitten lumilyhdyn, ja Doris oli ulkona ollessaan käynyt nappailemassa sieltä palloja, ja koko hökötys sortui.

Meille kuuluu siis kaikinpuolin hyvää, ja ihan tavallista, ja otsikon mukaisesti hieman myös hermoilua. Turun KV-näyttelyn numerot tulivat, ensin ollaan JH-ssa ja sitten vielä rotukehässä, saa nähdä kuinka neiti jaksaa koko päivän. Sitä en osaa sanoa, miksi hermoilen kyseistä tapahtumaa, sillä näyttelyitä on kuitenkin kausi täynnä, jos Turussa menee huonosti, niin vielä on monta tilaisuutta paikkailla.

Kuvat ovat muuten huonontuneet jälleen selvästi laadultaan bloggeriin lataamisen myötä. Treenailuissa ollaan käytetty apuna joululahjaksi saatua naksutinta. Doris hoksasi yllättävänkin helposti että naksahdus tarkoittaa kehua, että nyt hän teki jotain oikein. Pakko sanoa, että on kyllä hurjan kätevä varsinkin "kaukokäskyjä" tehdessä. Nimittäin kun komennat koiran kymmenen metrin päästä maahan, niin yritä siinä sitten oikealla hetkellä palkata namilla...

Lumi on tuon turjakkeen mielestä hurjan hauskaa, varsinkin silloin kun se lentää. Myös herkkujen ja lelujen lumeen piilottaminen olisi varsin mieluisaa tekemistä, jos typerä Ansku ei aina tulisi väliin sotkemaan ja kaivamaan aarteita esiin. Ei kuulemma saa jemmailla kaikkea mahdollista ympäri tonttia, joka on ihan tylsää.  Aamutkin ovat valostuneet talven tulon myötä, ja näin ollen jaksan useammin lähteä ennen kouluakin kunnolliselle lenkille pallonheittelyn sijasta.

Tykkäävätkö teidän koiranne lumileikeistä? Entäpä onko joku tulossa Turkuun ensi viikonloppuna?

Pulkkaretkellä!

Moikka!

Ollaan Siljan kanssa nyt opetettu koiria vetämään pulkkaa. Lähinnä tyhjää sellaista, koska Doris ei ole mikään vetokoira. Suurempia vetokäskyjä tuo ei vielä hallitse kuin "Seis" ja "Mennään", eikä niitä liene tarvitakaan, koska tuo koira ei koskaan tule ihmistä vetämään. Tämä nyt oli joka tapauksessa minun mielestä kiva kokeilu.

Mutta siis, asiaan. Maassa on kolmekymmentä senttiä uutta lunta, viitisen astetta pakkasta, ja vielä valoisaa, kun tulen poikkeuksellisesti jo yhden aikaan koulusta. Mikä olisi siis parempi ajatus, kuin pakata reppuun termospullollinen kuumaa kaakaota, koiralle nameja, nostaa reppu pulkaan ja kiinnittää pulkka koiran valjaisiin? Kierrettiiin siis yhteensä ehkä parin kilometrin pikkulenkki hangessa, kaakaotauon kera.

Kuuraparta<3