Moikka!
Tänään huomasin taas kuinka suuri vaikutus omalla mielentilalla ja asenteella on koiraan. Tänään treenailtiin taas muutaman päivän jälkeen, muttei rally-tokoa, vaan tottista. Sain hetken aikaa sitten älynväläyksen selvittää, että mitä siihen TOKOn alkokasluokkan kuuluu, ja ensi vuoden treenilista sen kuin vain lisääntyy, päätin treenata ne kaikki ensi kesäksi kuosiin ja kokeilla että päästäiskös hyväksytysti läpi.
Mutta aiheeseen. Tänään otin pienen tauon jälkeen koiran, palkkiot ja läksin meidän takapihan nurmiselle "treenikentälle", joka on siis ihan futis- ja koirakentäksi tehty n.7x10 nurmialue. Ensin reenasin paikallaoloa aloittaen kymmenestä sekuntista ja lopettaen minuuttiin. Sitten tehtiin vähän seuraamista remmissä ja ilman, ja muutamat rally-tokoliikkeet. Noin parinkymmenen minuutin ytimekäs reenaustuokio lopetettiin namienetsintään, joka on tuon ehdoton lemppari.
Superhieno koirani. My DORling. <3
keskiviikko 14. joulukuuta 2016
lauantai 26. marraskuuta 2016
Hieno, hienompi, Doris
Moikka!
Tänään oltiin mätsärissä Siljan ja Huiman kanssa. Kello soi 8.30. Keräsin mukaan itseni, koirani, ja edellisenä iltana valmiiksi pakatut tavarat. Näyttelypaikalle saavuttiin kymmenen aikoihin ja käytiin ilmoittautumassa. Kun sain numerot käteeni, totesin että voi ei. Nimittäin ilmoittauduttiin sekä junior handleriin, että isojen aikuisten kehään, ja numeroistani totesin, että joutuisin lähestulkoon repeämään kahtia kahden kehän väliin, jos en tekisi jotakin.
Odoteltiin siinä noin tunnin verran kehien alkua, ja jossain välissä kävin sopimassa järjestäjien kanssa, että menisin ensin Doriksen kanssa JH-kehään, ja meidät arvosteltaisiin aikuisissa vasta myöhemmin. Junior Handlerissa oli vain kolme osallistujaa, minä ja Doris, Silja ja Huima, sekä yksi tyttö tosi nuoren oloisen koiran kanssa. Kehässä Doris toimi tosi hyvin esittäjän mokailuista huolimatta, ja tämä oikeutti koko kehän voittoon!
Juoksin sitten pää kolmantena jalkana aikuisten kehälle, jossa olisimme menossa seuraavaan väliin. Doris oli ehtinyt jo väsähtää, joten aikuisten kehä ei sujunut enää yhtä hyvin, vaan saatiin sininen nauha. Odotettiin pariarvostelut loppuun, ja päästiin sinisten loppukehään. Tähän mennessä doris oli jo väsähtänyt totaalisesti ja menettänyt kaiken keskittymiskykynsä, joten sijoitusta ei tästä kehästä saatu. Doris toimi kuitenkin olosuhteisiin nähden hienosti.
Erityisplussaa täytyy kyllä tuolle koiralle antaa käytöksestä, jos ei oteta huomioon sisääntuloamme, joka oli kaikkea muuta kuin tyylikäs. Ensimmäisen minuutin ajan Doris kiskoi ja kohelsi joka suuntaan, mutta kun päästiin asettumaan ilmoittautumisen jälkeen kehän laidalle, neiti oli ihan kotonaan. Mä muistan vieläkin miten meidän ekoissa mätsäreissä vajaa vuosi sitten ihailin niitä koiria jotka pystyivät makoilemaan hälinässä rapsuteltavina, mutta nyt Doriskin köllöttelee kyljellään kerjäämässä rapsutuksia. Eli ehkä jotakin kehitystä on tapahtunut.
Nyt sitten vain odotellaan malttamattomina tulevan virallisen näyttelykauden alkua, jonka varalle mulla on suuria suunnitelmia.
Tänään oltiin mätsärissä Siljan ja Huiman kanssa. Kello soi 8.30. Keräsin mukaan itseni, koirani, ja edellisenä iltana valmiiksi pakatut tavarat. Näyttelypaikalle saavuttiin kymmenen aikoihin ja käytiin ilmoittautumassa. Kun sain numerot käteeni, totesin että voi ei. Nimittäin ilmoittauduttiin sekä junior handleriin, että isojen aikuisten kehään, ja numeroistani totesin, että joutuisin lähestulkoon repeämään kahtia kahden kehän väliin, jos en tekisi jotakin.
Odoteltiin siinä noin tunnin verran kehien alkua, ja jossain välissä kävin sopimassa järjestäjien kanssa, että menisin ensin Doriksen kanssa JH-kehään, ja meidät arvosteltaisiin aikuisissa vasta myöhemmin. Junior Handlerissa oli vain kolme osallistujaa, minä ja Doris, Silja ja Huima, sekä yksi tyttö tosi nuoren oloisen koiran kanssa. Kehässä Doris toimi tosi hyvin esittäjän mokailuista huolimatta, ja tämä oikeutti koko kehän voittoon!
Juoksin sitten pää kolmantena jalkana aikuisten kehälle, jossa olisimme menossa seuraavaan väliin. Doris oli ehtinyt jo väsähtää, joten aikuisten kehä ei sujunut enää yhtä hyvin, vaan saatiin sininen nauha. Odotettiin pariarvostelut loppuun, ja päästiin sinisten loppukehään. Tähän mennessä doris oli jo väsähtänyt totaalisesti ja menettänyt kaiken keskittymiskykynsä, joten sijoitusta ei tästä kehästä saatu. Doris toimi kuitenkin olosuhteisiin nähden hienosti.
Erityisplussaa täytyy kyllä tuolle koiralle antaa käytöksestä, jos ei oteta huomioon sisääntuloamme, joka oli kaikkea muuta kuin tyylikäs. Ensimmäisen minuutin ajan Doris kiskoi ja kohelsi joka suuntaan, mutta kun päästiin asettumaan ilmoittautumisen jälkeen kehän laidalle, neiti oli ihan kotonaan. Mä muistan vieläkin miten meidän ekoissa mätsäreissä vajaa vuosi sitten ihailin niitä koiria jotka pystyivät makoilemaan hälinässä rapsuteltavina, mutta nyt Doriskin köllöttelee kyljellään kerjäämässä rapsutuksia. Eli ehkä jotakin kehitystä on tapahtunut.
Nyt sitten vain odotellaan malttamattomina tulevan virallisen näyttelykauden alkua, jonka varalle mulla on suuria suunnitelmia.
torstai 10. marraskuuta 2016
Pulkkaretkellä!
Moikka!
Ollaan Siljan kanssa nyt opetettu koiria vetämään pulkkaa. Lähinnä tyhjää sellaista, koska Doris ei ole mikään vetokoira. Suurempia vetokäskyjä tuo ei vielä hallitse kuin "Seis" ja "Mennään", eikä niitä liene tarvitakaan, koska tuo koira ei koskaan tule ihmistä vetämään. Tämä nyt oli joka tapauksessa minun mielestä kiva kokeilu.
Mutta siis, asiaan. Maassa on kolmekymmentä senttiä uutta lunta, viitisen astetta pakkasta, ja vielä valoisaa, kun tulen poikkeuksellisesti jo yhden aikaan koulusta. Mikä olisi siis parempi ajatus, kuin pakata reppuun termospullollinen kuumaa kaakaota, koiralle nameja, nostaa reppu pulkaan ja kiinnittää pulkka koiran valjaisiin? Kierrettiiin siis yhteensä ehkä parin kilometrin pikkulenkki hangessa, kaakaotauon kera.
Ollaan Siljan kanssa nyt opetettu koiria vetämään pulkkaa. Lähinnä tyhjää sellaista, koska Doris ei ole mikään vetokoira. Suurempia vetokäskyjä tuo ei vielä hallitse kuin "Seis" ja "Mennään", eikä niitä liene tarvitakaan, koska tuo koira ei koskaan tule ihmistä vetämään. Tämä nyt oli joka tapauksessa minun mielestä kiva kokeilu.
Mutta siis, asiaan. Maassa on kolmekymmentä senttiä uutta lunta, viitisen astetta pakkasta, ja vielä valoisaa, kun tulen poikkeuksellisesti jo yhden aikaan koulusta. Mikä olisi siis parempi ajatus, kuin pakata reppuun termospullollinen kuumaa kaakaota, koiralle nameja, nostaa reppu pulkaan ja kiinnittää pulkka koiran valjaisiin? Kierrettiiin siis yhteensä ehkä parin kilometrin pikkulenkki hangessa, kaakaotauon kera.
| Kuuraparta<3 |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)