Elikkä siis, terävä-älyisimmät varmasti jo tajusivatkin postauksen aiheen. Tämä viikonloppu siis vietettiin Inkoossa uudenmaan kennelpiirin järjestämällä nuorten koiraleirillä, ja täytyy sanoa, että oli taas ihan huippua! Oltiin samalla leirillä viime vuonnakin, ja tiedettiin vähän, mitä oli tulossa, joten vieraaseen paikkaan lähdettiin huomattavasti rennommilla mielin kuin vuosi sitten.
Lauantaina kymmenen aikaan auto pysähtyi Västankvarnin pihaan, ja päästiin majoittumaan. Koirat saivat haistella ja oikoa koipiaan matkan jälkeen. Saatiin sama huone kuin edelliskerralla, ja viriteltiin nopeasti ennen alkuohjeistusta huoneeseen väliaita, petivaatteet, vesikupit ja Huiman metallihäkki, jossa se tosin oli vain muutaman pienen pätkän. Alkuohjeistus sujui nopeasti, ja siinä mielessä oltiin voiton puolella, etteivät koirat karanneet huoneesta meidän luo tässä kohtaa, kuten viime vuonna.
Käytiin nappaamassa koirat matkaan, ja lähdettiin tekemään alkuun ihan perusharjoituksia kolmella pisteellä. Ensimmäisenä päästiin harjoittelemaan katsekontaktia, joka olikin meille oikeastaan aika helppo juttu jo ennestään. Seuraavalla pisteellä käytiin läpi luopumista, jota oltiin sitäkin tehty aika paljon, ja vaativammatkin tehtävät sujuivat. Loppuun käytiin rauhoittumispisteellä, joka oli näistä ainoa, jota en ole koskaan itse kunnolla treenannut. Kohtalaisesti senkin alkeet sitten sujuivat.
Tämän jälkeen koirat pääsivät hetkeksi huilimaan, ja kaksijalkaiset kävivät syömässä. Ruokailun jälkeen jakauduttiin taas ryhmiin, ja ensimmäisenä käytiin kokeilemassa vähän aksajuttuja. Doris teki kyselemättä hypyt ja matalalle laitetun puomin, ja stoppasi näppärästi puomin päähän käskystä. Seuraavaksi mentiin putkelle, joka itseasiassa on yleensä Dorikselle tosi helppo, sillä sitä on tehty pennusta asti. Tällä kertaa koira jäi kuitenkin kyselemään, mutta melko nopeasti päästiin siitäkin jatkamaan. Viimeinen juttu oli kepit, joita Doris on tehnyt vain neljän kepin sarjana houkutellen, mutta nyt meni kisamittaiset hiiitaaallla vauhdilla ja käsin ja äänellä ohjaamalla ihan kohtalaisesti.
Sitten käytiin vähän treenailemassa Junior Handleria, joka sujui kokonaisuudessaan älyttömän hyvin. Jalat asettuivat oikein pienillä liikautuksilla, ravi oli juuri sopivan tempoista ja energistä, käännökset kiepahtivat rutiinilla, eikä hampaiden katsominen tuottanut ongelmia. Ei siispä oikeastaan yhtään mitään valittamista. Viimeinen piste oli nose work-juttuja, ja useamman kerran pääsin naksauttamaan hajun haistelemisesta, vaikkei Doris itse vilä hoksannutkaan kunnolla tarjota. Nopeasti koira oivalsi myös hajuttoman ja hajullisen purkin eron, tai ainakin kerran vaihtoi hajuttomalta hajulliselle, kun palkkaa ei kuulunut.
Sen jälkeen koirilla oli pidempi tauko, ja ne otettiin seuraavan kerran vasta illalla houkutusten highway-kisaan. Tämä sujui aivan järjettömän hyvin. Radalla oli siis asiaankuuluvasti leluja, ruokaa, luita ja muita herkkuja. Doris kuitenkin tuli ihan suoraan luo, ja sellaista kyytiä, että nappaistiinpa ensimmäisen kierroksen paras aika, eli 2,93 sekuntia. Seuraavalla kierroksella Silja ja Huima paransivat ensimmäisen radan aikaa kevyet 38 sekuntia, ja heidän aika oli sitten 2,75 sekuntia. Lähdin siispä radalle tietäen, että voittoa varten täytyy parantaa. Kyllä me sitten parannettiinkin, juuri sen verran että kaverin ohi päästiin. Lopullinen aika oli 2,71 sek.
Sunnuntaina heti aamusta aamiasen jälkeen lähdettiin doboilemaan, ja hirmu kivaa oli sekin. Doris hoksasi homman nopeasti, ja etutassujen tyynyllä pitämisen lisäksi kokeiltiin koirapunnerruksia, ja saatiinpa takapääkin pari kertaa tasapainotyynyn päälle. Dobon jälkeen päästiin treenaamaan vähän koiratanssin alkeita, ja koira oli totaalisen väsynyt. En sitten viitsinyt hampaat irvessä jatkaa, ja lopetettiin aika nopeasti ekoihin onnistumisiin kepin kiertämisessä. Viimeisen pisteen, eli kosketuskeppikokeilun ajan Doris oikeastaan vain nukkui, enkä halunnut väkisin tehdäkään.
Ruokailun jälkeen oli vielä loppumätsäri, jota varten koira onneksi ehti piristyä vähän. Kehän pilasi yksi inhottava leirin ulkopuolinen koiranomistaja, joka päästi koiransa pitkällä flexillä samalle kentälle, jolla pidettiin mätsäriä, tietysti ihan Doriksen viereen. Sama nainen jäi vielä koiransa kanssa seisomaan kentän kulmaan, ja meidän touhu meni ihan plörinäksi. Koira olisi toiminut väsyneisyyteensä nähden oikeasti hyvin, ja siistejä pätkiä väläyteltiin, mutta lopulta sijoituttiin leikkimielisissä leirinäyttelyissä oman ryhmämme (meitä oli kolme kuuden koirakon ryhmää) kolmanneksi viimeisiksi. Eipä ollut maailmanloppu.
Mieliala ei itseasiassa pieleen menneestä kehästä huolimatta edes juuri laskenut, mutta koheni selkeästi, kun Silja ja Huima nappasivat BIS I -tittelin. Kun loppuun vielä pidettiin edellisiltaisen houkutusten highway-kilpailun palkintojenjako, ja saatiin hieno voittoruusuke ynnä muuta esinepalkintoa, alkoi jo naurattaa. Ollaan me maalaistollot vissiin aika hyviä, kun kahdeksantoista koirakon ryhmässä pidetään kaksi leikkimielistä kisaa, jotka molemmat jompi kumpi voittaa.
Sitten siivoiltiin meidän huone kuntoon, raahattiin tavarat ulos, ja puolentoista tunnin kuluttua pääsi eräs maailman väsyinein koiranturjake kotiin nukkumaan. Hirmuisen kivaa oli, ja varmasti ensi vuonna mennään kolmannen kerran, jos suinkin mahdollista.
 |
| Sääkin oli aina välillä mitä mainioin.... |
