keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Penkin alle mennyt rally-tokovalkku ja suunnitelmia vuodelle 2018!

Moikkista!

Jaa miksikö noin pitkä otsikko? En tiedä. Siihen sain kuitenkin tiivistettyä kaiken olennaisen, mitä teille tänne pitäisi ehtiä raapustelemaan. Aloitetaan vaikka siitä rally-tokon valmennuspäivästä, joka mun hataran muistini mukaan oli 13.1.

Oltiin siis päivän ensimmäisessä ryhmässä, jossa oli lisäksemme kaksi suunnilleen saman tasoista koirakkoa. Paitsi että sinä päivänä meidän kahden taso oli kaivettu aika syvälle maan alle. Radalla mikään ei yksinkertaisesti sujunut.

Joo, myönnetään. Olen ollut aivan törkeän laiska treenailija, ja tämä olikin toinen rallytreeni varmaan kuukauteen tai jopa pariin. Että siitä se syy taisikin sitten löytyä. Lisäksi itse stressasin hullun lailla tuota treeniä, vaikka se tyhmää olikin. Me ei olla Doriksen kanssa oltu kahta koiraleiriä, paria näyttelytreeniä ja yhtä arkitottiskurssia lukuunottamatta missään ohjatuissa treeneissä.

Arvatkaa, muistinko ottaa kuvaa radasta tai muistanko enää kylttejä? No en. Radalla oli kuitenkin ainakin "istu-kierrä koiran ympäri", "koira eteen-oikealta sivulle", "pujottelu", "liikkeestä maahan", molemmat täyskäännökset ja muuta ihan peruskauraa. Niitä kylttejä, joiden pitäisi mennä kuin vettä vain. 

Niin. Turha kai analysoida sen enempää. Huonostihan se meni, mutta paljon hyviä vinkkejä saatiin. Ja jännityksen lauettua tehtiin kehän ulkopuolella kaikenlaista höntsää, ja koira oli niin hieno. Kun itse saisi rutiinia tuohon olemiseen ja menemiseen ja kaikkeen mahdolliseen, ja lopettaisi stressaamisen, olisivat asiat varmasti paljon helpompia.



Ja hei, sitten voitaisiin mennä vaikka postauksen toiseen aiheeseen! Tänä vuonna olisi toivottavasti tapahtumassa kaikkea kivaa, ja vielä parempi olisi, jos päästäisiin koiruuden kanssa eteenpäin. Voisin listata tähän ihan tylsästi ja sen enempää perustelematta ranskalaisin viivoin suunnitelmia ja tavoitteita alkaneelle vuodelle:

- Päästä omasta stressaamisesta eroon!!!!

- Osallistua rally-tokon nuorten SM-kisoihin

- Hankkia koiralle vähintään RTK1-koulutustunnus

- Treenata ALO- ja AVO-luokkien liikkeet vielä vähän varmemmiksi

- Suorittaa vähintään epiksissä hyväksytysti avoimen luokan rally-tokorata

- Ottaa loppuvuodesta treeniin ainakin jokunen voittajaluokan kyltti (hui!)

- Käydä hyvällä mielellä ja rennosti parit näyttelyt

- Koira taippareista läpi heti keväällä, muuten se alkaa olla liian vanha

- Päästä taas kennelpiirin nuorisoleirille

- Retkeilyä! Meillä on Siljan kanssa jo suuret suunnitelmat kaiken maailman kansallispuistokiertueista, saapa nähdä minkä verran ehditään toteuttaa

- Olla ottamatta stressiä tämän listan asioista, tehdä asioita koiran kanssa meidän omassa tahdissa ja yhtä heiluvalla hännällä kuin aiemminkin

- Viettää ikimuistoinen koiravuosi maailman rakkaimman koiran kanssa <3


P.S. Tänään naksutintreenailin koiraa pelaamaan jalkapalloa. Vähän vaiheessa vielä, mutta hyvin se jo hiffasi ;)

P.P.S. Silja kyllä kuvasi, mutta valkkukuvia en ole vielä saanut. Kuvituskuva on peräisin syksyltä.

1 kommentti:

  1. Hyvät suunniitelmat, ja sorisorisori että unohdin ne kuvat... Kiva postaus!

    VastaaPoista