Moikka!
Taas on jäänyt kirjoittelu vähän vähemmälle, mutta nyt, kun tänään käytiin Doriksen kanssa availemassa meidän kisauraa rally-tokonkin puolella, täytyi siitä heti tulla teille kertoilemaan. Silja ja Huima olivat meidän seurana, kilpailuvastustajana ja henkisenä tukena. Tai pakko myöntää, että minä kyllä taisin olla enemmän se Siljan henkinen tuki, sen verran ahkeraan sai jännitykseltään suunnilleen seinille hyppivää kaveria rauhoitella.
Ja okei, kyllä muakin jännitti, mutta ei läheskään niin paljon, kuin ennen näyttelyitä tai vaikka jopa mätsäreitä, mikä oli kyllä aika kummallista. Käytiin siis maltillisesti nami-ALO-luokassa, mutta eiköhän me ensi kerralla ALO:on uskalleta. Paikalle tultiin siinä 9:15 aikoihin, ja meidän rataantutustuminen alkoi vasta 10:00, joten aikaa oli runsaasti. Ilmoittautumisten ja muiden virallisuuksien jälkeen sinkosin katsomaan ratapiirrosta, joka oli muuten tosi helppo, mutta pari kylttiä jäivät mietityttämään.
Rataan ilman koiraa tutustuessa muistin vielä tasan tarkkaan miten pitää toimia, mutta pakko myöntää, että siinä kohtaa kun kuulutettiin, että "Seuraavaksi Anni ja Doris, valmistautuu Silja ja Huima", olin kuin yksi puupökkelö. Kun saatiin lähtölupa, kähdettiin vähän töksähtäen radalle. Ensimmäiseltä kyltiltä taidettiin saada sekä talutinvirhe, että merkintä koiran vinoudesta, joten siinä kohtaa ohjaajalla oli kyllä hanskat aika hyvin hukassa.
Seuraavaksi oli tuttu ja turvallinen "360 astetta oikealle"-kyltti, joka tuttuudestaan huolimatta jaksoi mietityttää. Sieltäkin napattiin raivostuttava talutinvirhe, jonka jälkeen taisi ohjaajakin herätä, että "Ohhoh, mehän ollaan täällä radalla. Pitäis vissiin alkaa vähän ohjaamaan tuota koiraakin.". Muutaman metrin päästä suoritettiin melko onnistunut täyskäännös.
Seuraava kyltti oli "Istu. Kierrä koiran ympäri", joka on tuttu, mutta jolle jaksoin silti tehdä typerän virheen unohtamalla pysähtyä lopuksi. Tästä tuli sitten tietysti -10 tvä, joka todella ärsytti siinä kohtaa, kun paperin sai käteen, olinhan juuri ennen rataa hakannut päähäni, että kyseisen kyltin jälkeen pitää muistaa pysähtyä.
Tässä kohtaa keromusta päästään eroon sekä liian negatiiviseksi menneestä kirjoitusasenteesta, että ohjaajan pahimmasta jännityksestä johtuvasta törttöilystä. Ehkä eniten radassa huolettanut pujottelu onnistui mainiosti, jonka jälkeen päästiin tekemään myöskin onnistunut "vasen täyskäännös". Loppuun tuli vielä "käännös oikealle", joka nyt tietysti oli helppo, ja viimeisenä varsinaisena liikkeenä ennen maalikylttiä oli "liikkeestä maahan".
Radan jälkeen oli vähän ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta rata oli mennyt hyvin, mutta ensimmäinen muutaman liikkeen ees-taas-suora oli mennyt aika lahjakkaasti pieleen. Pisteet olivat sitten 87/100, eli läpi päästiin kevyesti. Koira oli taas superhieno, ja kunhan kaksijalkainen muistaa jännitykseltään ohjata radan alkupuolellakin paremmin, on meillä tässä ainekset ihan tosi hyviinkin suorituksiin. Ehkäpä me nyt tänä syksynä uskaltaudutaan virallisiinkin, tai ainakin ihan oikeaan ALO-luokkaan epiksissä.
Taas on jäänyt kirjoittelu vähän vähemmälle, mutta nyt, kun tänään käytiin Doriksen kanssa availemassa meidän kisauraa rally-tokonkin puolella, täytyi siitä heti tulla teille kertoilemaan. Silja ja Huima olivat meidän seurana, kilpailuvastustajana ja henkisenä tukena. Tai pakko myöntää, että minä kyllä taisin olla enemmän se Siljan henkinen tuki, sen verran ahkeraan sai jännitykseltään suunnilleen seinille hyppivää kaveria rauhoitella.
Ja okei, kyllä muakin jännitti, mutta ei läheskään niin paljon, kuin ennen näyttelyitä tai vaikka jopa mätsäreitä, mikä oli kyllä aika kummallista. Käytiin siis maltillisesti nami-ALO-luokassa, mutta eiköhän me ensi kerralla ALO:on uskalleta. Paikalle tultiin siinä 9:15 aikoihin, ja meidän rataantutustuminen alkoi vasta 10:00, joten aikaa oli runsaasti. Ilmoittautumisten ja muiden virallisuuksien jälkeen sinkosin katsomaan ratapiirrosta, joka oli muuten tosi helppo, mutta pari kylttiä jäivät mietityttämään.
Rataan ilman koiraa tutustuessa muistin vielä tasan tarkkaan miten pitää toimia, mutta pakko myöntää, että siinä kohtaa kun kuulutettiin, että "Seuraavaksi Anni ja Doris, valmistautuu Silja ja Huima", olin kuin yksi puupökkelö. Kun saatiin lähtölupa, kähdettiin vähän töksähtäen radalle. Ensimmäiseltä kyltiltä taidettiin saada sekä talutinvirhe, että merkintä koiran vinoudesta, joten siinä kohtaa ohjaajalla oli kyllä hanskat aika hyvin hukassa.
Seuraavaksi oli tuttu ja turvallinen "360 astetta oikealle"-kyltti, joka tuttuudestaan huolimatta jaksoi mietityttää. Sieltäkin napattiin raivostuttava talutinvirhe, jonka jälkeen taisi ohjaajakin herätä, että "Ohhoh, mehän ollaan täällä radalla. Pitäis vissiin alkaa vähän ohjaamaan tuota koiraakin.". Muutaman metrin päästä suoritettiin melko onnistunut täyskäännös.
Seuraava kyltti oli "Istu. Kierrä koiran ympäri", joka on tuttu, mutta jolle jaksoin silti tehdä typerän virheen unohtamalla pysähtyä lopuksi. Tästä tuli sitten tietysti -10 tvä, joka todella ärsytti siinä kohtaa, kun paperin sai käteen, olinhan juuri ennen rataa hakannut päähäni, että kyseisen kyltin jälkeen pitää muistaa pysähtyä.
Tässä kohtaa keromusta päästään eroon sekä liian negatiiviseksi menneestä kirjoitusasenteesta, että ohjaajan pahimmasta jännityksestä johtuvasta törttöilystä. Ehkä eniten radassa huolettanut pujottelu onnistui mainiosti, jonka jälkeen päästiin tekemään myöskin onnistunut "vasen täyskäännös". Loppuun tuli vielä "käännös oikealle", joka nyt tietysti oli helppo, ja viimeisenä varsinaisena liikkeenä ennen maalikylttiä oli "liikkeestä maahan".
Radan jälkeen oli vähän ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta rata oli mennyt hyvin, mutta ensimmäinen muutaman liikkeen ees-taas-suora oli mennyt aika lahjakkaasti pieleen. Pisteet olivat sitten 87/100, eli läpi päästiin kevyesti. Koira oli taas superhieno, ja kunhan kaksijalkainen muistaa jännitykseltään ohjata radan alkupuolellakin paremmin, on meillä tässä ainekset ihan tosi hyviinkin suorituksiin. Ehkäpä me nyt tänä syksynä uskaltaudutaan virallisiinkin, tai ainakin ihan oikeaan ALO-luokkaan epiksissä.
Näin meillä meni ihka ensimmäiset rallyepikset. En voisi koiraan paljon tyytyväisempi olla, superhieno Doris! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti